Edellisestä tekstistä on jo yli puoltoista kuukautta. On ehtinyt tapahtua paljon ja haluaisin sanoa, että voin paljon paremmin, mutta silloin valehtelisin.
kuva: tumblr
Olin osastohoidossa 14.2-15.3.2017, jonka aikana kävin yhdeksän kertaa sähköhoidossa. Osastojakson aikana oli itsetuhoisuutta, mutta BDI eli masennustestin tulokset laski 30 pisteellä. Tullessa bdi oli 54, lähtiessä 24. Musta tuntuu, että sähköhoito alkoi tuottaa kunnolla tulosta, kun seitsemännen sähkökerran jälkeen mulle annettiin sähköä molemminpuolisella antotavalla, edelliset kerrat oli annettu toispuoleisella antotavalla.
Osastohoidon aikana mun täti kuoli. Oon tuntenut siitä syyllisyyttä, kun en ollut häneen yhteydessä, ja viiminen kerta kun meidän piti nähdä niin peruin sen, koska en kehdannut päästää sitä mun kotiin, kun kämppä oli niin sotkuinen.
Mun muisti meni sähköjen takia aivan totaalisesti. Oon tehnyt ihan käsittämättömän hävettäviä asioita, mitä en normaalisti tekisi. Oon haastanut riitaa ja ollut todella ärsyttävä. Mua hävettää. En muista tosta kuukaudesta varmaan yli 70%. Muisti takkuilee vieläkin, mutta ei todellakaan yhtä pahasti.
Uniongelmat helpotti osastohoidon aikana. En muista kauan yöunet oli paremmassa suunnassa mutta tässä joku aika, ehkä 3viikkoa sitten ne alkoivat taas. Lääkityksiä on säädetty ja mulla menee ihan hirveä määrä lääkkeitä uneen. Tällä hetkellä menee; Valdoxan 50mg, Melatonin 5mg, Tolvon 30mg, Atarax 100mg, Stilnoct 20mg, Opamox 30mg + Tarvittaessa vielä 15mg. 12 pilleriä säännöllisesti illassa. Ja silti yöunet on luokkaa 1-6h.
Muutama viikko osastolta pääsyn jälkeen viilsin. Mussa oli noin 80tikkiä pahimmillaan. Pilasin mun pohkeet. Eli turha edes haaveilla, että voisin pitää kesävaatteita. Sähköt siis tuotti tulosta, mutta ne ei kestänyt kauaa. Veikkaan, että se johtuu siitä, kun uniongelmat taas alkoi. Unettomuus on niin helvettiä.
Kirjoitan seuraavaan postaukseen, että miten mulla menee nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti