sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Valoo tunneliin kaipaan

"Joskus itkut itkemättä jää
kun on liikaa mietittävää
Miksi kaikki meni niin? Mitä oisin voinut tehdä toisin?
Joskus naurut nauramatta jää, kun päätyy itkemään ikävää
Kun tunteet vihdoin yllättää
Mä oon lasinen kyynel metalliketjun jatkeena.
Sä rikoit sen, Sä rikoit mut,
oon hajonnut. Itke mut ehjäks uudestaan."
-Essi Juulia

Tuntuu, et on jatkuva ahdistus ja puristuksen tunne rinnassa. Niin helvetin paha olla.
Tunnen itteni kaveriporukasta huolimatta tosi yksinäiseksi. Kaikki seurustelee, mua ei kukaan tuu ikinä huolimaan.

Kuva: tumblr


VIHAAN ITSEÄNI.
Kuvottava ylipainoinen läski.
Kaikesta valittava pikkupaska.
Jos edes mä en jaksa katella itteäni niin miten kukaan muukaan jaksais?
Oon joutunut ottaa joka päivä opamoxin. Tää ahdistus on sietämätöntä.

Tein pitkästä aikaa mielenterveystalon masennustestin BDI 37/63. Kesällä oli 60/63. Kyllä mulla paremmin menee kuin kesällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti