perjantai 17. helmikuuta 2017

Mä en kestä enää

5.2 olin junaradan varrella yrittämässä itsemurhaa, mutta mut pelastettiin.

Tiistaina ystävänpäivänä 14.2. mulla oli polikäynti. Olin polikäyntiin mennessä valvonut 49tuntia putkeen. Olin ihan paskana, romahdin ihan kunnolla. Tärisin ja itkin. Olin matkalla polille oksentanut ratikkapysäkille. Kirjotin työntekijälle kolme sivusen visestin, jossa kerroin mun itsemurhasuunnitelmista. Loppuun kirjoitin, että "kirjotin nää koska pelkään ja tää on avunhuuto, muttei se poista sitä miten tosissani oon näiden ajatusten kanssa" Hoitaja soitti lääkärin paikalle ja lääkäri sanoi, että nyt olis varmasti aika mennä osastolle. En aluksi suostunut edellisen kokemuksen takia, mutta lopulta myönnyin. 

4mg temestan, 100mg azonan, 15mg imovanen ja 50mg surmotilin jälkeen mä nukahdin vihdoin 63 tunnin jälkeen neljäksi tunniksi. Nää kaksi edellistä yötä on sujunut paremmin, tosin lääkkeitä uneen menee ihan hirveä määrä. Imovane vaihettiin stilnoct 20mg:aan.

Nyt siis menee Cipralex 10mg, Azona 100mg, Surmontil 75mg, Stilnoct 20mg, Temesta 4mg. 12 pilleriä päivässä, joista 11 unettomuuteen. Oon ihan zombi näiden takia, mutta silti itsemurhasuunnitelmia on kamalasti.

Hyppää 9 kerroksesta.
Juo pesu ainetta.
Juo 15litraa vettä
Hirtä ittes.

Uloskirjausta osastolta ei oo vielä edes sovittu. Ens keskiviikkona hoitokokous, mutta hoito jatkuu sen jälkeen. Mulla alkaa Tiistaina sähköhoidot. Ne jännittää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti