"Moi miten sä oot voinu?"
Taivas putoo niskaan
En enää siivoo enkä tiskaa
Se on turhaa duunii
Kaduttaa, en osaa pitää suut kii
-Pyhimys
-Pyhimys
Kuva: Tumblr
Viime päivät oon jaksanut sen voimalla, että tänään oli hoitokokous, ja että Perjantaina nään erästä ystävää pitkästä aikaa, joka asuu kauaempana. Oon yrittänyt olla ahkera, tehdä päivisin asioita, väsyttää itseäni, silti mä en nuku. Tänään oli hoitokokous, johon tuli mun polin lääkäri, hoitaja, terapeutti ja J, joka on ollut mun tukena nyt kokoajan kun on ollut vaikeaa. J:n sanat tais painaa sen verran, että mut ehkä otettiin tosissaan? Ei suunniteltu oikein mitään muuta, kuin että alottaisin mahdollisesti sähköhoidot. Oon nyt enää sen varassa. Mikään muu ei auta enää.
"Mä meen joka ilta nukkumaan niin, että pelkään aamulla herääväni siihen ettei Inkaa (ei mun oikea nimi) enää oo. Mä tiedän, ettei Inka kestä enää kauaa, se on nyt niin siinä rajalla. Se on rankkaa kattoa sivusta, kun toinen itkee ja on niin huonossa kunnossa ja hokee ettei jaksa enää" Jotenkin noin J sanoi. Plus paljon muuta. Oon niin kiitollinen sille, että se tuli mukaan.
Kuva: Minä
En aiheuta valtiolle enää harmia. Muutamat ystävät saattaa tarvita mun kuoleman jälkeen hetken kriisiapua, mutta halvemmaks se tulee kun mun kalliit terapiat, hoidot, elättäminen, kun en opiskeluun tai töihin pysty. Mussa ei menetetä muuta kuin hyvän ystävän. Muuta mä en osaa olla.
Mun poistuminen on viimene harmi mitä mun olemassaolo aiheuttaa yhteiskunnalle.
Taas yksi elämään väsynyt ihminen poistui täältä. Miksi mä en ollut hänen tilalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti