Ensimmäinen ECT (sähköhoito) kerta takana. Kaikki meni ihan hyvin. Vaivaksi jäi leuka- ja päänsärky. Nukutusaine tuntui inhottavalta, ja kun heräsin kysyin, että miksen jo nukahda. Toimenpide oli lyhyt. Seuraava aika Perjantaina. Huomenna hoitokokous jossa sovitaan varmaan hoidon pituudesta, sähköhoitokerroista, ja yölomista. Tänään kello kuudelta omahoitaja hetki, jossa tehdään viikko-ohjelma. Oon tän viikon osastolla saanut vaan olla. Ahdistaa kun ei tiedä millon on uloskirjaus. Pää on vieläkin täynnä itsemurha ajatuksia. Ja on mulla selkeä "varasuunnitelmakin", jos sähköt ei auta. Raha asiat mietityttää, paino on nousu suunnassa ja se ahdistaa. En oo koskaan ollut näin lihava.
Aion soittaa tänään äidille ja kertoa Joulukuun raiskauksesta. Viimeksi se syytti mua, kun kerroin 2015 lokakuussa tapahtuneesta. Ahdistaa, hermostuttaa, pelottaa, jännittää.
Nyt just en haluais muutakuin viikonlopulle yöloman. Olla hetki kotona.
Mua pelottaa myös se jos nää sähköt auttaa. Pelottaa tulla pois tästä turvallisesta kuplasta.
Oon jaksanut lukea kirjoja. Yhdessä päivässä melkeen 200 sivuinen kirja. Nukkuminen silti vaikeaa.
"Kun kupla puhkeaa, kaaosta ei voi kahlita
Kun tänään naamiot riisutaan
Ja koko maailma näkee sen, mitä sä kahvadit peitellen
Se tekee kipeää kun elefantin painon alle jää
Eikä kukaan muu sitä nää"
-Ellinoora
-Ellinoora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti