"Jos vielä jaksaa jonkin aikaa
ehkä sitten helpottaa
meillä on toivo"
-Kristiina brask
Leponex on ollut ihan ihme lääke. Parannus. Mun pelastus. Oon syönyt nyt kolme päivää sitä ja sen avulla mä oon nukahtanut joka yö ennen yhtä yöllä. Yleensä nukahdan 2-4 välillä. Oon nukkunut kahdeksan tuntia joka yö ja harhat on vähentynyt. Mulla on ekaa kertaa aikoihin sellanen olo, että mä voin ehkä vielä joskus selättää nää uniongelmat. Että ehkä se nukkuminen ei ookkaan niin mahdotonta. Voi luoja mä olen helpottunut. Nyt kun harhat on vähentynyt ja on sen takia vähän helpompi olla, niin tilalle on tullut synkempi mieliala. Ehkä se on ihan normaalia, että tällasen harhaisen ajanjakson kun selättää, niin olo on väkisinkin uupunut. Sellasta myllerrystä ja taistelua kuitenkin on päänsisällä käyty. Pitää antaa aikaa toipua ja palautua. Itsetuhosia ajatuksia on jonkun verran, mutta kai nekin ehkä väistyy sittenkun tää univaje alkaa olla selätetty. Toivoa on.
"Emme ole täällä yksin, toivon henki kuljettaa
hän nostaa katseen, hetken miettii
kunnes kuiskaa rukouksen
luoja auta pelkään etten jaksa
kadotin toivon ja rakkauden
isä ottaa lapsen syliin
pyyhkii hiljaa kyyneleen"
-Kristiina Brask
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti