Oon ollut nyt pari yötä kotona hoitolomilla. Osaston kirjoilla siis vielä. Tiistaina takas ja hoitokokous. Uloskirjaus jos kaikki on mennyt hyvin. Mun lääkkeitä on venkslattu edes takas. Tehty tosi paljon muutoksia. Nukkuminen ei oo ollu kamalan hyvää. Outoja kokemuksia, ahdistavia ääniä ja tuntemuksia vainoamisesta on edelleen. Osastolla kyllä on tajunnu sen psykoosissa olevia potilaita kattoessa, että ei ne kuulemat äänet oo totta. En koe, että toi osasto ois hirveesti apua tuonut. Stressiä senkin edestä. Osaa taas arvostaa omaa kotia ja omaa rauhaa.
”Anna mun olla rauhas, anna mun olla rauhas
Vaadin yksin aikaa vaikka välil liikun laumas
Anna mun olla rauhas, anna mun olla rauhas
Viihdyn hyvin himas siel on hiljasta ku haudas
Sä kyselit jotain mut tällases tilas
en kykene kommunikoimaan
en kykene kommunikoimaan
Keskityn johonkin muuhun
niin mä keskityn paremmin voimaan
niin mä keskityn paremmin voimaan
Aurinko tippuu taivaalta,
hämäräs helpompi hengittää
hämäräs helpompi hengittää
Hälinä alkaa jo hellittää,
päätä ois pakko selvittää.”
päätä ois pakko selvittää.”
-Dj ibusal
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti