Milloin mun ei tarvii pelätä enää?

"Kello 12 on ilta myöhä
Makaat yksin sängyssäs, pelkäät yötä
Mikä toi rasahdus on? Mikä toi varjo on?
Et ole peloton
Alkaa kova ääni korvii riipimään
Mikä ihme siel kolisee? Onks siel mitään?
Kuulenks mä taas ihan omiani vaan
vai onko siellä joku oikeesti? Vastaa vaan
Nyt vähän pelottaa, oon ihan yksin taas
Nyt uneen hukkuu saan, uniportit auki vaan
En haluu kuulla häiritsevii äänii
Väsyttää, saanko siis painaa pääni
syvälle tyynyyn? Siin toivos, et vaik nukahtaisin?
Anna mun nukkuu, oikeesti mä lepoo kaipaan
Pitää antaa aivojen levätä
ja vartalon rentoutuu, se tekee terävää
Unta jokainen ihminen tarvitsee pääl maan"
-Kid1

Rohkenin laittaa yöllä polin hoitajalle viestin. Se oli iso kynnys, mutta tein sen. Vaikka tiedän, että joku on pahasti pielessä eikä olo ole normaali, niin silti jotenkin hänen sanat tuntuu vierailta. "Ollaan nyt enemmän huolissaan susta ku sä itte. Mun mielestä nyt olis sairaalahoidon aika. Oon hyvin huolissani." Mut en suostunut mennä osastolle, en koe olevani siinä kunnossa. Ja se vaan stressais ja hävettäis. Stressaa jos joku lääkäri joka ei tunne mua alkaa sörkkiä lääkitystä. Ja hävettäis olla taas siinä kunnossa, kun joulukuussa meni hyvin ja vakuutin kaikki myös itseni, että mä pärjään ja olo oli aika normaali. Kyllä mä vielä pärjään. Sain torstaille lääkärille ajan. Haluaisin, että toi määrittämätön psykoottinen häiriö tarkentuis. Mua ahdistaa olla määrittämätön möykky. Haluan tietää mikä mua vaivaa. 

Ja mua ahdistaa niin jumalattoman paljon

Ja pelottaa. "Kierrä naru kaulaan." se sanoo.

MÄ EN HALUA. EN HALUA. Sillonkun MÄ en halua tappaa itteäni niin joku silti laittaa niitä ajatuksia mun päähän, niin että kohta mä taas seison tuolla katolla ja en jaksa elää. Nää tuntuu niin raskailta, oli sit oikeita ääniä tai ei. Niin vitun ahdistavaa. Kun et halua kuolla, sua pakotetaan silti ajattelemaan itsemurhaa. Kun ne sellaset pakkoajatukset on pois niin sit oon niin masentunut etten halua elää. Kuolema kuolema kuolema. Kaikkialla kuolema.

Kuvat: tumblr

"Ahdistuksen poistoon ota vaihteeks lääkkeet

Kiroilen ja manaan peilin eessä ääneen.

En tiedä enää mikä totta, mikä harhaa

Koko elämänkaari on saastanen ja harmaa.

Ne sanoo, että mun pitää taistella elämää vastaan

Mut mitä vittua sitten, kun ei oikeesti enää jaksa?

Rakkaus on sammunut, ei tunteet elä enää

Enkä mä täällä sumussa ja usvassa eteenpäin nää

Tää on kehä, jossa muka pitäs taistella

Mä elän enää vaan näillä viimeisillä aisteilla

Mä nään ja kuulen, itteni hulluks luulen.

Mistä helvetistä voisin rakentaa elämän uuden?"

-Adjektiivi