"Mä tiedän millasta on joka päivä pelätä
ja silmät turvoksissa, aina vaan pelätä"
-Mc mane
Oonko mä elossa? Ei tunnu siltä. Ei rauhaa. Kaaos. Ei pysty hallita enää tätä kaaosta. Tartuin terään. Tuntu et oon elossa ja se kaaos hetkeks seisahtu, pysähty. Kaikki ajatukset pysähty. Sellasta rauhaa ei oo pariin viikkoon ollu. Käsi siteeseen ja veren putsaaminen lavuaarista. Shh. Ei kerrota kellekkään, tää on meiän oma pikku salaisuus, ei saa kertoa, niin se sanoo. Se kuuluu niin oikealta, aidolta, pään ulkopuoliselta. Mä juttelen sen kans. En ääneen, mut mielessä. Haluisin kokea sen rauhan taas. Edes mun 16 pillerin iltakombo ei saa mulle rauhaa. Tää kaaos ja sekavuus alkaa melkeen heti kun herään ja loppuu vasta kun nukahdan. En oo kertonut eilisestä kellekkään. Kotikuntoutuksen hoitaja kävi täällä tänään ja en osannut sanoa yhtään mitään. Taas yks tuhlattu 45minuuttinen, aika joltain motivoituneemmalta pois.
Iskä kutsuu mua taivaasta sen luo ja mul on sellanen olo et mun pitää tehä palvelus kaikille ja kuolla. Että sen oon tälle yhteiskunnalle velkaa. Mutta ei hätää, ei tänään, eikä luultavasti huomennakaan.
"Se unilääkkein nukkuu vaan
Kai pääsee paikkaan parempaan
Kun terä ihoo nylkee kipua voi sietää
ja tytär hetken hallitsee kaaoksen joka aina vallitsee"
-Ressu redford & Jussi Rainio
Kuvat: Tumblr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti