Tää on todellista painajaista

Miten mulla menee?

Niinkuin edellisessä postauksessa kirjoitin niin loka, marras, osittain joulukuu meni ihan hyvin. Oli suht normaali, hyvä olla. Tosin rahaa törsäsin ihan hirveästi. Sain veronpalautuksia ja perintöä lähemmäs 900e ja mitään ei ole jäljellä. Joulukuun lopussa alkoi mennä huonommin. Tässä on ollut paljon kaikenlaisia muutoksia samaan aikaan ja huolta. Stressitekijöitä. Valvominen laukaisi mulla pelkotilat. Tuntuu, että koko elämä romahtaa kun ei nuku. 

Kaiken pitäis nyt periaatteessa olla hyvin, mutta ei kenenkään pääkoppaa oo tehty selviimään hajoomatta tällasesta univajeesta. Oon nukkunut about viikon ihan hyvin, 6-7 tuntia. Hoitaja sano, että "ihmeen pitkään sä kestit ilman näin psykoottista oireilua. Nyt sä oot vaan kaiken tän jälkeen uupunu ja hukassa, että sun aivot ei toimi oikein ja siellä on virhetoiminta". Kuulostaa oudolta, vieraalta kun joku sanoo ääneen et oon psykoottinen. Kyl mä sen joinain hetkinä tajuun, ettei tää oo normaalia, mut sitten tulee niitä hetkiä, kun koko ajatusmaailma on vieras eikä mikään oo selkeetä eikä osaa ajatella loogisesti tai järjellä. En koe et oisin nyt hirveen masentunut, tää ei oo sellanen samanlainen masennuksen musta aukko vaan ihan erilainen. Pelokas, mutta kuitenkin turtunut. Sekava.

On outo olo. Tuntuu siltä ku päähän työnnettäis vieraita ajatuksia, jotka ei oo omia. Kuuluu jonkun vieraan miehen puhetta, joka saattaa välillä vaan toistella mun nimeä tai sanoo jotain yksittäisiä sanoja, mitkä ei liity mihinkään. Mutta välillä se kehottaa, käskee ja sanoo, että oon paha, musta ei tuu mitään, teippaa painot jalkaan ja hyppää mereen, viillä valtimo, hyppää katolta. Joku naapuri oli tehnyt musta vuokranantajalle perättömiä häiriöilmoituksia, ja nyt oon varma, että mua tarkkaillaan ja että joku naapuri haluaa mulle pahaa. Pelkään, että kun poistun asunnosta niin täällä käydään asentamassa kameroita ja halutaan ajaa mut hulluuden partaalle. 

Oon ollu aika paljon vaan kotona enkä halunnut nähdä ketään. Myös osittain siksi, että just edellämainitun asian takia kotoolta poistuminen tuntuu ahdistavalta. En oo halunnu jutella ystäville niin paljoa, kun tuntuu, että tuotan vaan pettymyksen kun voin taas huonosti. Päivätoiminta laitettiin tauolle. Tuntuu, että tuotan koko yhteiskunnalle pettymyksen, kun en pysty edes siihen. Säälittävää. Tuntuu, et täytyy olla varpaillaan, pelkään että jotain pahaa tapahtuu. Viime viikolla yhtenä päivänä mä istuin monta tuntia vaan sohvalla tuijotin lattiaa. Kuulin niitä kehotuksia. Jossain vaiheessa olin mennyt vessaan, kaivanut jostain terän ja viiltänyt. Suihkussa käyminen ja tiskaaminen on ahdistavaa. Lähes aina kun laitan hanan tai suihkun päälle niin kuuluu kovaa karjuntaa. Kun yritän nukahtaa säpsähtelen hereille kun tuntuu, että joku koskettais tai kääntäis avainta lukossa. Pari kertaa oon nähny tumman hahmon jolla on ihmisen ääriviivat ja kuolleen kissan. Ja säikähtelen kaikkia varjoja. Niin sekavaa, pelonsekaista oloa päivittäin. Ei kokoajan, mutta paljon. 

Oon sanonut varmaan puoltoista vuotta ehdottoman ei:n psykoosilääkkeille saamien haittavaikutuksien takia, mutta viime viikolla suostuin. Oon kokeillut tosi montaa ja ei oo juuri vastetta tullut. Nyt jos tää Serdolect ei toimi niin on enää yks jäljellä, Leponex. Lääkäri otti myös valdoxanin pois ja alotti Voxran. Doxal lisättiin myös takaisin. Menee ihan järkyttävä määrä pillereitä päivässä. Aamulla Voxra 150mg x2, Serdolect 4mg, Propral 10mg x2. Päivällä propral 10mg x2. Illalla promatsiini 50mg, atarax 25mg x4, propral 10mg x2, doxal 25mg x2, melatoniini 5mg, tenox 20mg, stilnoct 10mg x2.

20 pilleriä päivässä. 

Pelkään, että läheisille tapahtuu jotain. Ylipäätään pelkään, että tapahtuu jotain kamalaa, koska aina kun on edellisestä traumasta toivuttu,  niin tapahtuu taas jotain kamalaa. Mut yritän olla antamatta näille peloille niin suurta roolia mun elämässä. Yritän elää tässä hetkessä. Jos tapahtuu jotain, niin sit tapahtuu.

"Oon maannu lattialla,

miettiny miten täällä selvitään. Oon huutanu keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää. Mut oon täällä vielä, en anna pelon mua koskettaa."
-Cheek

kuvat: tumblr