torstai 25. tammikuuta 2018

Tie tuntuu hajottavan pitkältä

Pahoinpitelyn äänii, nauruu, kuuluu ku joku harrastais seksiä, muminaa, koputusta, mun nimen toistelua. Miks kenenkään tarttis kestää tämmöstä?

Polilla lääkärin ja hoitajan tapaaminen.
”Potilaan toimintakyky on huono, ei ole juurikaan liikkunut kodin ulkopuolella, pelkää että joku tulee asuntoon kun on poissa. Potilas on hakannut päätään seinään, laittanut narun kaulaansa aikeena tappaa itsensä. Potilas arvelee, että äänet tulevat itsensä ulkopuolelta, ei kykene hahmottamaan niitä kuuloharhoiksi. Potilaan ilmeilkyys on vähäistä, puhuu hiljaisella äänellä epäselvästi ja puristeisesti.”

Vaihtoehdot oli pakkohoitoon tai vapaaehtosesti suljetulle. Suostuttelujen jälkeen suostuin vapaaehtoisesti. Oon ainakin viikon täällä. Parin päivän aikana alotetaan vissiin leponex psykoosilääkkeenä. Siitä on kovat odotukset. Laitettiin myös temesta ja zyprexa tarvittaviksi.

Mua hävettää olla taas tässä pisteessä. Ahdistaa ja surettaa. Ja pelottaa. Kotiutumisen jälkeen tulis vissiin tehostettu avohoito takaisin kuvioihin ja se tässä eniten hävettää, kun ei siivet kantanutkaan niinku niille lupasin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti