En ole nainen, en yhtään mitään

En ole nainen, en yhtään mitään

Kidutettu eläin häkissään
-pmmp

Älä lue, jos et halua lukea raiskauksesta.

Puolitoista vuotta sitten olin laivalla ystäväni kanssa. Mulla oli silloin maniajakso päällä ollut jo noin neljä viikkoa. Mun harkintakyky oli luokkaa nolla. Olin tän neljän viikon aikana rikkonut kaksi uutta puhelinta, ostanut 1300euron tietokoneen tosta noin vaan, miettimättä sen enempää. Olin valvonu kaikki yöt, en kokenut tarvitsevani unta. Koin, että oon parantunut. Kaikki oli kivaa. 

Baarissa tutustuttiin kahteen mukavaan mieheen. En muista enää niiden ulkonäöstä muuta kuin sen, että toinen niistä näytti Antti Tuiskulta. En muista nimiä. Oltiin muutamia tunteja heidän seurassa. Siinä jossain vaiheessa tää toinen mies kysyi tykkäänkö siideristä. Että hän ei tykkää. Hänellä olisi lava hytissä. Voisin hakea sen pois. En ollut ennen ollut yöristeilyllä. Olin juuri täyttäny 18. En mä tiennyt, että laivoilla liikkuu paljon hyväkskäyttäjiä. No mä menin sinne hyttiin. Olin todella humalassa. Mun ei olisi pitänyt mennä sinne. Mun ystävä jäi tän Antti Tuisku miehen kanssa pelailemaan pelikoneita. Olisi pitänyt mennä edes yhdessä sinne hyttiin. Hytissä se laittoi oven kiinni, alkoi pussailemaan. Olin hiljattain eronnut. Mies oli ollut mukava ja ystävällinen, ei mua se pussailu haitannut. Kun se alkoi riisumaan mua, sekin oli vielä ihan ok mulle. Mut sitten se alkoi olemaan tosi kovakouranen. En halunnut. Sanoin sen. Sanoin etten halua. Yritin päästä sen alta pois. En päässyt. Kaikki voimat lähti kun yritin rimpuilla. Lopulta mä vaan makasin siinä ja nielin kyyneleitä. Sit kun se halus panna mua perseeseen, en muista kauheasti muutakun että mä vaan itkin ja sanoin että ei. Muistan sen kivun. Ja sen kun puin vaatteita ja tärisin. Kun lähdin se kusipää sanoi "Nähdään aamulla". Menin omaan hyttiin ja suihkuun samantien. Seuraavana päivänä perseestä tuli verta. En oo koskaan suostunut anaaliseksiin, se on ajatuksenakin ollut niin kuvottava. Musta tuntu niin likaselta ämmältä. Mun mania silti jatkui vielä viikon verran tosta huolimatta. Kotiin päästessäni mulla oli kotona kavereita, mun luona oli alkamassa bileet. Mä kerroin avoimesti kaikille, että joo mut raiskattiin perseeseen, ihan kun oisin puhunu jostain säästä. Jälkeenpäin mua hävettää niin paljon kun kerroin. Itsesyytökset ei oo vieläkään lähtenyt. Miksi menin sen hyttiin? Miksi suostuin pussailuun? Miksi annoin sille merkkejä että haluan? Miks en huutanut ja rimpuillut kovemmin? Miks kerroin siitä niin avoimesti jälkeenpäin? Äitille kun kerroin tästä niin hän vastas "Itepähän lähdit bileristeilylle. Kyllä nyt jokaisen hälytyskellot olis ruvennut soimaan siinä vaiheessa kun joku pyytää hyttiin". Noita sanoja en unohda, ja sen takia se itsesyytös on niin vahvana vieläkin. Soitin seuraavana yönä johonkin tukipuhelimeen. Sieltä sanottiin, että mun muistamilla tiedoilla on aika vaikea lähteä selvittelemään. 

Terapeutille, kun kerroin niin pohdittiin, että teenkö rikosilmotuksen. Terapeutti kertoi, että se olis pitkä ja helvetin raskas prosessi. Kaikki kaivettais ja revittäis niin monta kertaa auki. Ja ne tuomiot mitä suomessa saa on niin naurettavia. Päätin, että en tee rikosilmotusta. Aika nopeasti ton jälkeen mun vointi romahti. Kerroin polilla lääkärille. Sain lähetteen kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimuskeskukseen. Menin viikoksi osastohoitoon. Käsittelin asiaa psykologin kanssa ja multa otettiin sukupuolitautitestit. Mulla meni kauan ennenkuin pystyin päästämään ketään miestä lähelleni ilman ahdistusta. Ton jälkeen mä romahdin ja syöksyin vauhdilla itsetuhoisuuden noidankehään. En edes tiedä monta kertaa yritin itsemurhaa muutamien kuukausien aikana. Mä olin jatkuvasti tikkauttamassa haavoja, hyppäsin talvella mereen, otin yliannostuksia. Mä olin omasta mielestä niin likainen, oksettava, turha. Mulla oli niin paha olla. En saanut perheeltä siihen tukea. Psykoosioireet ohjas mun elämää. Luulin, että mua vainotaan, jahdataan. Että mulle halutaan pahaa, että mua tarkkaillaan, että mua yritetään myrkyttää. Luulin, että kotonani on tarkkailulaitteita. En voinut katsoa telkkaria, kun sain sieltä mukamas viestejä vaarasta ja uhkauksia. Kuulin ja näin harhoja. Oon ollut ilman minkäännäköstä psykoosioiretta noin kahdeksan kuukautta. Mun olo alkoi pikkuhiljaa kohentua. Mä pääsin itseasiassa aika hyvään kuntoon lyhyessä ajassa. Lopetin alkukesällä kaikki lääkkeet. Olin päässy tästä asiasta eteenpäin eikä se käynyt enää joka päivä mielessä.

Painajainen toistuu.

Vähän reilu kuukausi sitten lauantai päivänä mä menin baariin odottamaan kaveriani. En ollut sitä ennen juonut mitään. Tilasin juoman ja kaverilta tulee viesti "en pääse tulemaan". Mun juoma oli kokoajan pöydällä mun edessä, muttei mun kädessä. Kattelin ympärilleni ja selasin puhelinta. Vitun idootti. Mun juomaan oli laitettu jotain. Aika nopeasti lähtee muisti. Seuraava muistikuva on kun heräsin jostain päin kaupunkia kerrostalon sisäpihalta vaatteet aivan oksennuksessa. Kotimatka ihan sumussa. Oksentelin koko aamuyön ja aamun. Kun pääsin kotiin, olin menossa suihkuun. Kun olin ottamassa housuja pois tajusin, että mun housujen nappi ja vetoketju oli auki. Suihkussa mä aloin tuntemaan kipua. Samanlaista kipua mitä oli silloin, kun menetti neitsyyden. Ensin mä olin vaan ihan turta. Istuin suihkun alla, en muista yhtään mitä edes ajattelin. Katsoin itseäni peilistä ja huomasin, että mulla oli kipeä mustelma poskessa. Mua oli lyöty? Menin nukkumaan, heräilin välillä oksentamaan. Aamulla kävin ostamassa jälkiehkäsypillerin. Kun aloin virkoamaan alkoi huutoitku. Mä vaan itkin itkin itkin. Miksi taas minä? Mitä mulle on tehty? Miksi en ollut tarkempi sen juoman kanssa? Miksi mulle saa tehdä näin? Onko mulle taas tehty jotain? Kuka voi tehdä niin?

Mä kerroin tapahtuneesta muutamalle hyvälle ystävälle. En oo pystynyt käyttämään raiskaus sanaa tähän tapaukseen liittyen muutakun kännissä ollessani ja aina jos joku sanoo, että mut on raiskattu, mun tekis mieli oksentaa. Lääkärin lausunnossa luki raiskattu. Vihaan sitä leimaa. Se kuulostaa siltä, että oon likanen lutka jolla kävi huono tuuri. Että oon puhki nussittu. Että oon huono. oksettava. Että oon jotenkin huonompi ihminen, kun mulle tehtiin taas näin. Nyt mulla on taas se raiskatun leima. Voi voi se on raiskattu. 

Kerroin vasta kahden viikon päästä hoitohenkilökunnalle. Kerroin lääkärille siitä. Uudenvuoden jälkeen kävin gynekologilla. Tällä viikolla kävin sukupuolitautitesteissä. Mua pelottaa tulokset aivan helvetisti. Tällä viikolla sain vihdoin kerrottua Terapeutille. Pidin sitä asiaa sisällä, koska en kestä kenenkään voivottelua. En kestä kenenkään sääliä. En kestä sitä, mitä ne ajattelee, kun mulle taas kävi näin. Ja koska syytän taas itseäni. Tällä viikolla mulle tuli ajatus, että mitä jos mulle on tehty jotain ja se on kuvattu nettiin. Rikosilmotusta en tässäkään tapauksessa aio tehdä. Poliiseille on ilmotettu, että näitä on liikkeellä, mutta rikosilmotukseen en pysty. Pelkästään asiasta puhuminen polilla ajo mut viiltämään. Mun päähajoais jos tätä juttua alkais poliisit tutkimaan. Mulla on nyt vielä huonommat mahdollisuudet saada tekijä kiinni kuin laivalla. Jos tekijää ei saatais kiinni, niin romahtaisin. Jos tekijä saatais kiinni, niin romahtaisin kun joutuisin kohdata sen. 

Mä jaksoin vuoden loppuun asti hyvin. Tää tapahtui siis 10.12. Mulla oli odotettu ulkomaanmatka joulun aikaan ja se tsemppas mua. Kun palasin kotiin niin tuntui, kuin olis lähtenyt pohja elämältä. Mä en ihan oikeasti tiedä miten selviän tästä. 

kuva: Minun ottama & muokkaama

Viime heinäkuussa mun lapsuudenkaveri teki itsemurhan ja mun mummikuoli. Aloin kärsimään unettomuudesta. Elokuussa mun läheinen joutui hautaamaan oman lapsensa ja mulla meni hänen kanssaan välit poikki. Aloin saamaan migreenikohtauksia ja unettomuus paheni. 

Syyskuussa ja lokakuussa tein töitä ilman yöunia. Syyskuussa mun mieliala aina laskee, koska mun isä sairastui samana vuonna kun kuoli, niin syöpään. Muistot aina siitä syksystä palaa mieleen.  Migreeni-unettomuus kierre vaan paheni. Mitkään lääkkeet ei tehonnut. Marraskuussa mä väsyin unettomuuteen ja otin yliannostuksen. Jouduin sairauslomalle. Unettomuuteen löytyi lääke joka toimi. Ajattelin, että nyt oon paskat asiat tältä vuodelta kokenut. Joulukuussa tapahtui tää huumaus. Pari päivää siitä, niin mun vuokranantaja kävi kämpässä ja totes, että saatan saada häädön, koska asunto ei ollut tiptop kunnossa. Joulukuussa on isäni kuolinpäivä ja sekin vielä herkisti. Tammikuussa mun polityöntekijä, joka oli nainen, vaihdettiin mieheen. En oo koskaan pystynyt puhumaan  miespuolisille hoitajille, mulla on ollut niistä niin huonoja kokemuksia. No tää uushoitaja sanoi meidän ensimmäisellä käynnillä mun 10tikin viiltelyä naarmuttamiseksi. Hän kysyi, että "Näkyikö edes luu?" ja vastattuani, että ei näkynyt, niin hän vastasi, että "eli näkyi vaan kudokset?". Tän jälkeen hän kertoi, että miten pitää viiltää, että kuolee. Triggeröidyin. Ne sen sanat pyörii mielessä, kun mulla on muutenkin itsetuhoisia ajatuksia. 

Vitun kamalan loppukesän, syksyn ja talven jälkeen oon vieläkin tässä. Mutta henkisesti ihan palasina. Mietin joka päivä, että helpottaako tää koskaan? Milloin tulee seuraava vastoinkäyminen? 

Mun unirytmi on ihan sekasin. Nukahdan viideltä ja herään yhden-kolmen maissa päivällä. Syön ekan ruuan vasta puoli kuudelta. Tuntuu vaan, ettei tässä oo mitään järkeä.

Ainut asia, joka saa mut jaksamaan on mun rakkaat ystävät.

Jaksanko mä silti elää vaan niiden takia?