"Tunnen pelon vyöryvän aaltojen lailla
Valtaansa kahliten kokonaan, voimaton oon.
Voimat nuo hiipuvat ruumistain
jaksa jatkaa en matkaa"
-Pienet ihmeet
Valtaansa kahliten kokonaan, voimaton oon.
Voimat nuo hiipuvat ruumistain
jaksa jatkaa en matkaa"
-Pienet ihmeet
Itsemurha, se taas pyörii mielessä. Mua pelottaa ystävien takia. Mulle kuolema olis helpotus mulle ja yhteiskunnalle, mutta siirtäisin mun pahan olon ystäville. Olisin itsekäs. En tiedä mitä apua mä kaipaisin. Että tulis tunne, että mut otetaan tosissaan. Ehkä kaipaisin sitä, että sanottaisiin "kyllä mä uskon, että sulla on paha olla" tai jotain sinne päin. Että tietäisin otetaanko mua polilla enää edes tosissaan. Ei varmaan. Mulla on niin monta itsemurhayritystä takana. Jos mun paha olo tajuttaisiin eikä tehtäis päätelmiä "sähän voit paremmin kuin 2015" kun mä en kykene niitä korjaamaan. En jaksa inttää vastaan. Koska oon niin loppu. En jaksa taistella, että saisin apua. Kun edes tän unettomuuden sais katkaistua, ennenku mä oikeesti vaivun johonkin psykoosiin tai tapan itteni. Ei kenenkään pää voi kestää lopputtomiin tällasta. Ja kun ei se oikea minä haluaisi kuolla. Sairauden piirittämä, sairas minä haluaa sitä.
Tän päivän lääkäri käynti polilla oli oikeastaan yhtä tyhjän kanssa. Doxal, unettava masennuslääke vaihettiin toiseen unettavaan masennuslääkkeeseen, Azonaan. Toivoton olo, kuudestoista uneen määrätty lääke alkaa tänään. Miks se auttais kun muutkaan ei auta. Haluaisin uskoa, et se auttais mutkun en vaan jaksa uskoo siihen. Mua verrataan 2015 syksyyn kun kuulin ja näin harhoja, luulin, että mua vainotaan. Nyt kun niitä ei oo niin "voin paremmin kuin silloin". En voi. Ei niitä voi edes verrata. Silloin mun mieli järkkyi eri tavalla. Silloin olin sekasin, nyt mä oon hajalla. Mä voin aina luvata päivisin, että pysyn hengissä. Mut ne kohtaukset, ne tulee niin arvaamattomina. Eikä mulla oo voimia taistella sitä ahdistusta vastaan. Lääkäri sano, että mee yöllä päivystykseen ennen kuin teet mitään. Millä meet? Öisin ei kulje julkisia, taksiin ei oo rahaa kun hyvä että edes ruokaan on ja matkaa on 5kilometriä. Lääkäri sanoi, että kävele. Ai kävele viis kilsaa siinä olossa? Itsetuhosena? Kun haluaisit vaan tappaa ittes?
Mua pelottaa, että kohta on toinen TÄLLAINEN TARINA.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti