keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Näihin joskus puututaan liian myöhään

Polin osastonhoitaja sanoi terapeutille etten tarvitse polilla hoitaja tapaamisia. 
Terapeutti sanoi tänään, ettei oo nähny sen uran aikana näin sinnikästä unettomuutta. Toivottomuuden tunne vaan nousee. Me ollaan jaettu tähän asti terapia ja polikäynnit niin, että terapiassa on käsitelty menneitä traumoja ja polilla sen hetkistä vointia. Kai mä en sitten tartte niitä.

Lupasin ystävälle, että yritän Torstain lääkärin tapaamisella taistella itselleni vielä apua. En tiedä mitä tapahtuu jos sitä en saa. Oon niin loppu tähän elämään.

Mä oon niin tuskastunut ja ahdistunut joka ilta. Opamox ei enää juurikaan lievitä sitä ahdistusta.

Näihin joskus puututaan liian myöhään
Ehkä joku päivä sokeakin tajuaa
Se pois täält haluaa
-Jyrise

Kuva: Tumblr


Mulla on taas päässä itsemurha suunnitelma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti